Ajankohtaista:

Hallituksen esitys irtisanomissuojan heikentämiseksi on ajamassa maata yleislakkoon tai vähintäänkin voimakkaisiin työtaistelutoimiin. Sanonta "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" toteutuu varmuudella, eikä enää kokoonnuta toreille banderollien kanssa vaan näytetään millainen voima on hiljaisuudella.

Pääministeri Sipilä, sinulla olisi vielä mahdollisuus olla valtiomies, luopua hankkeesta ja olla aiheuttamatta notkahdusta vientiteollisuuden ja työllisyyden myönteiselle kehitykselle. Miksi viedä ideologista esitystä härkäpäisesti eteenpäin vaikka sille esitetyt perusteet ovat osoittautuneet äärimmäisen heiveröisiksi? Irtisanomissuojaa koskevaa keskustelua seuratessa tuleekin väistämättä mieleen että, muuttuuko oma uskomus todeksi kun sitä toistaa riittävän monta kertaa.

...lue lisää

Kansalaisaloite tukee valtiojärjestyksen lähtökohtia kansanvallasta ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksista. Siksi sen vaalimisen pitää olla lainsäätäjien sydämenasia.

Kansalaisaloitteiden käsittelyn jatkuvuuden turvaaminen yli vaalikauden on perusteltua myös siksi, että sen aihe ja tekijät ovat olemassa riippumatta eduskunnan ja hallituksen vaihtumisesta vaaleissa. Kuten on todettu: "vaikka kansanedustajat vaihtuvat, kansa ei vaihdu".

Nyt olemme kuitenkin tilanteessa, jossa kansalaisaloitteen käsittely eduskunnassa päättyy vaalikauden loputtua. Tällöin aloite raukeaa. Tämä merkitsee sitä, että vaalikauden lopussa ei enää kannata tuoda kansalaisaloitetta eduskunnan käsittelyyn.

Olen kansanedustajien Annika Lapintie (vas), Matti Semi (vas), Li Andersson (vas), Kari Uotila (vas), Markus Mustajärvi (vas), Hanna Sarkkinen (vas), Paavo Arhinmäki (vas), Silvia Modig, Aino-Kaisa Pekonen (vas), Kristiina Salonen (sd), Johanna Karimäki (vihr), Sari Tanus (kd), Kimmo Kivelä (sin), Olli-Poika Parviainen (vihr), Hanna Halmeenpää (vihr), Eeva-Johanna Eloranta (sd) ja Ari Jalonen (sin) kanssa allekirjoittanut ja jättänyt lakialoitteen, jolla nykyistä lakia korjattaisiin ja kansalaisaloitteet tehtäisiin riippumattomiksi vaalikausista. Onhan kansalaisten tahtotila niiden taustalla kerran osoitettu, eikä sitä eduskunnan vaihdos muuksi muuta.

Toivon, että nyt virinnyt julkisuuskeskustelu johtaa toimenpiteisiin ja aiheesta tehty lakialoite (LA 3/2017 – Myllykoski) kaivettaisiin naftaliinista.

Jos kansalaisaloite saisi 50 000 nimeä täyteen juuri kuuden kuukauden määräajan puitteissa tämän vuoden loppupuolella, sitä ei ehdittäisi luultavasti enää käsitellä tämän vaalikauden aikana. Vaalien jälkeiseen aikaan sitä taas ei välttämättä voitaisi jättää, sillä aloite on jätettävä väestörekisterikeskuksen tarkastuksen jälkeen puolen vuoden sisällä eduskunnan käsittelyyn.

Vain kaksi kansalaisaloitetta on toistaiseksi tullut eduskunnan hyväksymäksi, aloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta sekä äitiyslakialoite.

Osa aloitteista on saanut aikaan nenän nyrpistelyä kansanedustajissa, ja aloitteita on haluttu jättää vaille kunnollista eduskuntakäsittelyä. Kansalaisaloitteiden hautaaminen valiokuntaan ei ole kuitenkaan niiden arvon mukaista. Ei, vaikka osa aloitteista olisi itselle epämieluisia.

Se, minkälaisen käsittelyn kukin kansalaisaloite saa, riippuu pitkälti asianosaisen valiokunnan harkinnasta. Myös perustuslakivaliokunnalla on sanottavansa, sikäli kun aloitteella on kytkentä perustuslaissa turvattuihin oikeuksiin. Valiokunta voi perusteellisen valmistelun ja kuulemisten jälkeen laatia kansalaisaloitteesta mietinnön ja ehdottaa täysistunnolle sen hyväksymistä tai hylkäämistä. Valiokunta voi myös päättää suoraan, että kansalaisaloitteen käsittelystä luovutaan, eikä täysistuntokäsittelyyn edetä. Vasemmistoliitto on tehnyt selvän periaatepäätöksen: jokainen kansalaisaloite, sisällöstä riippumatta, ansaitsee rehdin käsittelyn ja valiokunnan tekemän mietinnön.

Suomen maatalous on ollut kriisissä useamman vuoden ajan. Venäjä-pakotteista alkanut ahdinko on jatkunut poikkeuksellisilla säillä. Viime syksyn sateisuus ja tämän kesän kuivuus johtavat siihen, että tämän vuoden viljasadosta näyttää olevan tulossa koko vuosituhannen heikoin, samoin kuivuus on kohdellut eläintiloja ankarasti nurmien niukalla kasvulla.

Kannattavuuskriisi koettelee erityisen voimakkaasti niitä tiloja, joilla on hiljattain tehty sukupolvenvaihdos tai isoja investointeja. Peräkkäisien katovuosien jälkeen myös normaalit investoinnit voivat horjuttaa tilan taloutta liikaa. Monet tilat harkitsevat tai ovat jo päätyneet tuotannon alasajoon, kun rehu ei riitä karjalle tai ensi vuoden siemenviljat on myytävä laskujen maksamiseksi. ...lue lisää