Nakkilakin tarvitsee sosiaalisen luototuksen

Syrjäytyminen, taloudenhallinnan menettäminen ja ylivelkaantuminen ovat merkittäviä ongelmia, joihin monet kunnat ovat vastanneet sosiaalisen luototuksen käyttöönotolla.  Sosiaalista luottoa voidaan myöntää sellaiselle henkilölle, joka ei muulla tavoin saa lainaa kohtuuehdoilla. Hänellä pitää olla kuitenkin kyky suoriutua luoton takaisinmaksusta.

Sosiaalisia luottoja voidaan käyttää erityisesti velkakierteen katkaisemiseen, millä autetaan henkilökohtaisen talouden hallintaan saamisessa ja ehkäistään ongelmien syventyminen. Katkaisemalla ryöstökorkoisten pikavippien kierteen voidaan tehdä suuri palvelus sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Myös asumisen turvaamiseen ja sosiaalisista kriiseistä selviytymiseen myönnettävät luotot ovat tehokkaita ennaltaehkäisevän sosiaalipolitiikan keinoja.

Pikavippien korot nousevat pahimmillaan yli 400 prosenttiin ja siksi on tärkeää saada niille kohtuullisempi vaihtoehto. Sosiaalisen luoton korko on edullinen 12 kuukauden euribor-viitekorko, eikä lainalle tule muita kuluja. Luoton takaisinmaksun aikana asiakkaan tulee sitoutua luottohäiriömerkintään, mikä voi nostaa kynnystä hakea luottoa. Toisaalta edellytys on siinä mielessä perusteltu, että tarkoituksena on varmistaa, ettei asiakas lisävelkaannu lainan takaisinmaksun aikana.

Henkilökohtaista kynnystä suurempi este sosiaaliselle luotolle on sen saatavuus. Meillä Satakunnassa vain kolme kuntaa, Eura, Pori ja Rauma, myöntävät sosiaalisia luottoja. Tarve luototukselle on ilmeinen ja kysyntä on uutisointien mukaan kasvussa. Koko maassa sosiaalista luototusta myöntää noin neljäkymmentä kuntaa.

Nyt olisi myös Nakkilan aika ottaa askel velkakierteeseen ajautuneiden ihmisten ja perheiden puolesta, sillä ilman ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä kohtaamme heidät ennen pitkää kunnan toimeentulotukiluukulla. Rikkoutunut pesukone yksinhuoltajaperheessä ei saa ajaa äitiä tai isää pikavippien ahdinkoon. Nakkila haastakoon kaikki Satakunnan kunnat mukaan kolmen muun edelläkävijän rinnalle.