Kansalaisaloitteet riippumattomiksi vaalikausista

Vuonna 2012 annetun kansalaisaloitelain voimassaolon aikana on pantu vireille monia satoja kansalaisaloitetta. Näistä 22 on edennyt eduskunnan käsittelyyn, 16 tällä vaalikaudella. Tällä hetkellä valiokuntakäsittelyssä on kahdeksan aloitetta, ja ainakin kaksi kansalaisaloitetta on saapumassa eduskuntaan lähiaikoina.

Kansalaisaloite työttömyysturvan aktiivimallin kumoamiseksi keräsi kuukaudessa yli 140 000 allekirjoitusta. Myös lakialoite toisen asteen koulutuksen maksuttomuudesta on kerännyt yli 50 000 nimeä.

Vain kaksi kansalaisaloitetta on toistaiseksi tullut eduskunnan hyväksymäksi, aloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta sekä äitiyslakialoite.

Osa aloitteista on saanut aikaan nenän nyrpistelyä kansanedustajissa, ja aloitteita on haluttu jättää vaille kunnollista eduskuntakäsittelyä. Kansalaisaloitteiden hautaaminen valiokuntaan ei ole kuitenkaan niiden arvon mukaista. Ei, vaikka osa aloitteista olisi itselle epämieluisia.

Se, minkälaisen käsittelyn kukin kansalaisaloite saa, riippuu pitkälti asianosaisen valiokunnan harkinnasta. Myös perustuslakivaliokunnalla on sanottavansa, sikäli kun aloitteella on kytkentä perustuslaissa turvattuihin oikeuksiin. Valiokunta voi perusteellisen valmistelun ja kuulemisten jälkeen laatia kansalaisaloitteesta mietinnön ja ehdottaa täysistunnolle sen hyväksymistä tai hylkäämistä. Valiokunta voi myös päättää suoraan, että kansalaisaloitteen käsittelystä luovutaan, eikä täysistuntokäsittelyyn edetä. Vasemmistoliitto on tehnyt selvän periaatepäätöksen: jokainen kansalaisaloite, sisällöstä riippumatta, ansaitsee rehdin käsittelyn ja valiokunnan tekemän mietinnön.

Kansalaisaloitetta ei ole kuitenkaan tarkoitettu poliittiseksi ikiliikkujaksi. Vastikään hylätty kansalaisaloite Malmin lentokentän säilyttämiseksi koski Helsingin yleiskaavassa tekemää ratkaisua, jota on kaupungin päätöksenteossa käsitelty lukuisia kertoja ja joka on hyväksytty hallinto-oikeudessa. Aloite oli osin ongelmallinen perustuslaissa turvatun kunnallisen itsehallinnon kanssa. Perinteisesti valitustie kaavapäätöksistä on kulkenut hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden kautta, mutta jatkossa kaavaratkaisuista taidetaan valittaa eduskunnan täysistuntosaliin kansalaisaloitteen muodossa.

Tämänhetkisen lainsäädännön mukaan kansalaisaloitteen käsittely eduskunnassa päättyy vaalikauden lopussa. Tällöin aloite raukeaa. Tämä merkitsee, että vaalikauden lopussa ei enää kannata tuoda kansalaisaloitetta eduskunnan käsittelyyn.

Esimerkiksi jos kansalaisaloite saisi 50 000 nimeä täyteen juuri kuuden kuukauden määräajan puitteissa tämän vuoden loppupuolella, sitä ei ehdittäisi luultavasti enää käsitellä tämän vaalikauden aikana. Vaalien jälkeiseen aikaan sitä taas ei välttämättä voitaisi jättää, sillä aloite on jätettävä väestörekisterikeskuksen tarkastuksen jälkeen puolen vuoden sisällä eduskunnan käsittelyyn.

Kansalaisaloitteet pitäisi tehdä riippumattomiksi vaalikausista. Onhan kansalaisten tahtotila niiden taustalla kerran osoitettu, eikä sitä eduskunnan vaihdos muuksi muuta. Olenkin ilahtunut, kun puhemies Risikko kommentoi blogissan seuraavasti oikeusministeriön selvitystä, jossa ehdotettiin kansalaisaloitteiden käsittelyn sujuvoittamista: ”Tällaisia kehittämiskohteita mielestäni olisi esimerkiksi se, ettei kansalaisaloite raukeaisi vaalikauden lopussa.” Toivon, että puhemiehen näkemys herättäisi perustuslakivaliokunnan ja aiheesta tehty lakialoite kaivettaisiin naftaliinista (LA 3/2017 – Myllykoski).

Kansalaisaloite tukee valtiojärjestyksen lähtökohtaa kansanvaltaisesta valtiojärjestyksestä ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksista. Siksi sen vaalimisen pitää olla lainsäätäjien sydämenasia.

Kirjoitus on julkaistu osittain alunperin Satakunnan Kansassa.