Liikennekaari: harvinaisen vaikeaselkoista lainsäädäntöä

Eduskunta käsitteli tänään hallituksen esitystä liikenteen palveluista annetun lain muuttamisesta. Esitys on toinen osa niin kutsuttua liikennekaarihanketta digitaalisen kasvuympäristön rakentamiseksi sekä säädösten sujuvoittamiseksi. Kokonaisuus on laaja ja monimutkainen mutta tärkeä. Valitettavasti hallituksen esitystä leimaavat puutteet huolellisessa lainvalmistelussa, joista nykyistä hallitusta onkin useasti kritisoitu.

Lain lähtökohtainen tavoite on hyvä. Tiedon laajempi hyväksikäyttö toimivamman liikennejärjestelmän luomiseksi on kannatettava pyrkimys. Muun muassa lain tasapuolisuus herättää kuitenkin kysymyksiä. Käytännössä samassa toimintaympäristössä eri toimijoita koskevat erilaiset säännöt ja velvoitteet. Laki ei määrittele riittävällä tarkkuudella rajapintojen avausta, ja koordinointi- ja vastuukysymykset ovat auki. Myös esimerkiksi puolesta-asiointia sekä matkustajan suojaa matkaketjussa koskevat kohdat olisivat edellyttäneet lisäselvennyksiä.

Keskeneräisyyteen lain määrittelyissä reagoi myös eduskunnan perustuslakivaliokunta, joka huomautti lausunnossaan harvinaisen painokkaasti esityksen vaikeaselkoisuudesta muun muassa seuraavasti:

Hallituksen esitys on perustuslakivaliokunnan mielestä hyvin vaikeaselkoinen eikä tämän vuoksi edusta sen tavoitteeksi asetettua sujuvaa sääntelyä. Tämä seikka vaarantaa olennaisesti lainsäädännön selkeyttä. Ongelmaa lisää merkittävästi laissa omaksuttu lainsäädäntötekninen ratkaisu.”

”Valiokunnan mukaan sääntelytekniikka voi johtaa siihen, että jopa asiantuntijoiden on vaikea hahmottaa sääntelyä. Tavalliselle kansalaiselle sääntelyn ymmärtäminen ja hahmottaminen saattaa valiokunnan mielestä olla miltei mahdotonta.”

”Myös kieliasultaan hallituksen esityksen sisältämät lakiehdotukset ovat paikoin tavalliselle kansalaiselle lähes käsittämättömät. Kun kyse on yleislaista, jota sovelletaan liikenteen palveluihin, tulisi lain olla sekä muodoltaan että sisällöltään ymmärrettävä.”

Perustuslakivaliokunnan arvioon lakiehdotuksen epätarkkuudesta ja valmistelun keskeneräisyydestä on helppo yhtyä. Esityksen ongelmat ovat sen verran laajoja, että valiokuntakäsittelyssä puutteita ei pystytty korjaamaan. Hyvää lainsäädäntötapaa olisi ollut, että esitys olisi hylätty ja palautettu valmisteluun, jossa tarvittavat muutokset voitaisiin huolella tehty. Likenne- ja viestintävaliokunnassa vaadimmekin oppositioedustajien kesken lakiehdotuksen valmistelua uudelleen perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella.